Kotiutus - voi sitä ilon ja surun päivää!

Reipas "Carla" (Furry Haven Damn Mistress) sai kivan kodin Savon sydämestä Marjukan, Pekan ja Tintin luota...

19.07.2016: Tätä kirjoitettaessa ylihuomenna pentukatraasta poistuu suloinen, mutta tarvittaessa niin ärhäkkä "Elli". Matka uuteen kotiin alkaa. Se on pitkä, mutta pitkä ja työntäyteinen on ollut myös taival tähän päivään. Elli pääsee rakastavaan kotiin Susannan luo. Aivan varmasti. Ja Ounasjokivarteen asti. 

Pentujen hoitaminen on alusta lähtien kovvoo hommoo  - niin kasvattajalle kuin imettävälle emälle. Eikä homma helpota viimeisinäkään viikkoina - päinvastoin. Pissalammikoita ilmaantuu yhtenään ja kakka lentää...  Mitä useampi pentu, sitä kovempi siivoaminen ja pyykkäys. Mutta voi sitä riemua, kun kaikki neljä pentua pinkovat huoneesta toiseen mitä pienuistä jaloista irti lähtee! Siinä välissä kieppuvat vielä aikuiset koirat ihmeissään... Kyllä tämä näky ja nämä mahtavat fiilikset korvaavat kaiken! Tämä on sitä terapiaa, olen monasti sanonut... 

Perjantaina vallitsee silloinkin yhtäaikaa sekä ilon että surun päivä. "Zili", tuo sinivalkoinen hurmuri, lähtee ja muuttaa Merin mukana Espooseen. Zili on huikea pentu, aivan upealla luonteella varustettu. Ja ne muskelit! Lauantaina on sitten "Carla" -tyttösen ja "Nicky" -pojun vuoro vaihtaa maisemaa. Carla pääsee vauhdikkaaseen kotiin Kuopioon ja Nicky luontoriehaan Kirkkonummelle. Ikävä jää, mutta tietoisuus siitä, että kaksi viimeistäkin pääsee kivaan kotiin, lämmittää...

Tämä pentue tulee tallentumaan erityisesti sydämeeni. Syitä on useita. Pentue on ensinnäkin hienon narttumme viimeinen, viides. Lyytille koittavat nyt eläkepäivät! Tätä katrasta valmisteltiin kädestä pitäen ja 24 h. Annettiin kaikkemme. Moni sanoi, että hassasit kesälomasi. Minä sanon, että sain täydellisen kesän ja olen siitä onnellinen.

 

SilmäniskuKuiskausLeveä hymy

Lyytin odotus päättymässä

30.05.2016: Lyytin synnytys alkaa olla käsillä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Emme odota montaa pentua, emän maha ei lupaile yhtä tai kahta enempää. Mutta tämä ei haittaa pätkääkään - olemme iloisia yhdestäkin pentusesta! Toki olisimme halunneet jakaa pentuiloa mahdollisimman moneen kotiin, sillä kyselyitä on riittänyt vaikka kuinka paljon. Kiitos niistä ja muistakin kannustuksista ja mielenkiinnosta toimintaamme kohtaan. Kiitos ja terveisiä myös sille kasvattajalle, joka muista poiketen näki päällimmäiseksi huolekseen arvostella kotisivujamme. Ymmärrämme toki häntä, kaikillahan meillä on joskus huono päivämme...

 

SilmäniskuCoolLeveä hymy

 

  

Hankikeleillä kelpaa

23.03.2016: Hankikelit on kyllä nasta juttu ja parasta aikaa ainakin shelteille! Voi vetää kilsan tuohon suuntaan ja toisen tuohon suuntaan! Tässä Emma ja Lyyti taisivat törmätä ilmiöön, mihin ei välttämättä osattu varautua. Kuvaa tarkkaan syynäämällä sen (tai ne) voi ehkä havaita... 

 

Leveä hymyCoolVilli

Parturoida vai ei?

05.06.2015: Esittelen ikiaiheen: Sheltin sheivaus. Turkinajelukeskustelu ryöpsähtää valloilleen yleensä kesän kynnyksellä, kun joku ottaa ja lykkää skiniksi ajamansa shelttilemmikkinsä kuvan nettiin. Julkisuus on taattu, kun se tehdään avoimille sivuille esimerkiksi facebookiin. "On vaihdettu kesäturkkiin, voi kun kiva!", hehkuttaa yleensä koiran omistaja kuvatekstissään. Kuvassa kirmaa sitten knaliksi ajettu hölmistyneen oloinen eläväinen, jota on erinomaisen vaikea tunnistaa koiraksi saatikka, että joksikin rotunsa edustajaksi. Muistuttaa lähinnä kynittyä sorsaa...

Shetlanninlammaskoiran turkkia ei kuulu ajella - ei ainakaan täysin karvattomaksi. Kyseessä EI ole trimmattava rotu, kuten rotuyhdistyksen rotuesittelystäkin ilmenee. Shampoopesu silloin tällöin ja kunnon harjaus riittävät hyvin. Tietty pitkiä hapsottavia korvakarvoja ja tassun anturoiden välikarvoja on syytä aika ajoin siistiä. Näin tehdään erityisesti ongelmallisten kelien alla, samoin vietäessä koira näyttelyyn. Ja kokonaan eri asia on parturoida koiran sairas ja hoitoa vaativa ihon alue.

Paljaaksi sheivattu sheltti on altis ihon palamiselle, kuumuudelle ylipäätään, kylmälle, risuille, puremille, ampiaisille, hyttysille, punkeille, sateelle, ravalle ja ties mille... Sheltin turkkia ei siis pidä parturoida - ei kesän alla eikä muulloinkaan. Siihen ei ole normaalisti mitään todellista tarvetta.

Shetlanninlammaskoiralla on kaksinkertainen suojaava karvapeite; peitinkarva pitkää, laadultaan karheaa ja suoraa, pohjavilla lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Kaulus erittäin runsas. Iholla ei ole hikirauhasia, joten koira EI hikoile eikä tasaa lämpöään ihon kautta. Lämpötalous hoidetaan balanssiin läähättämällä. Siis suun ja henkitorven kautta. Pienessä määrin lämpöä tasataan myös tassujen pohjissa olevien karvattomien anturoiden kautta.

On fysiologinen ja fysiikan lakien sanelema fakta, että pohjavilla eristää tehokkaasti sekä kylmää että kuumaa. Tämän allekirjoittavat myös eläinlääkärit. Pohjavillassa majaileva ilmakerros estää tehokkaasti ilmavirtauksien ja polttavien auringonsäteiden tunkeutumista iholle. Näin sheltti voi nauttia olostaan myös auringossa ja pakkasessa toisin kuin monet karvattomien rotujen edustajat. Rotuyhdistyksen rotumääritelmä päättyykin turkin osalta kuvaavasti: "Lyhyt, sileä karvapeite on vakava virhe". Jos määritelmä jatkuisi parturointia käsittelevään infoon, se varmaankin kuuluisi: "Karvapeitteen kokonaan poistaminen on äärimmäisen vakava virhe".

Sheltin parturoijat ovat kaikesta fanaattisuudestaan huolimatta pienessä vähemmistössä mitä turkin säilyttämistä kannattavien määrään tulee. On siis luonnollista, että parturinymfit saavat vastaansa valtavirran ojentavaa informaatiota ja faktatietoa turkin ajelun haittoihin ja koiran lämpöoppiin yms. liittyen.

Debatin kiivas sävy kuitenkin osoittaa, että parturointihirmujen pinttyneitä kantoja on haastavaa - ellei mahdotonta - muuttaa. Kaikki kun ovat oman koiransa asiantuntijoita... Rotuyhdistyksen rotumääritelmät ja muutkaan tutkittuun tietoon perustuvat kokemukset eivät millään tahdo saada jalansijaa tässä omien totuuksiensa poppoossa.

Ihminen, joka säätelee kehon lämpötilaansa ihon kautta, kärsii esim. helteellä kuumuudesta. Tämä on luonnollista. Vallankin, jos sattuu olemaan liikaa päällä, vaikkapa kelsiturkki yllä. Mielikuva siitä, että tuuheakarvainen sheltti paahtuisi ihmisen tavoin myös helteellä, on edellisestä johtuva harhainen myytti, jonka soisi joutavan roskikseen.

Kyse on yksinkertaisesti sheltin parturointivillityksestä. Parturoinnin perusteiksi kerrotaan  useimmiten ne tutut heitot, kuten "helpotan koirani oloa". Voi kun se olisikin näin! Yhtä lailla itsepetosta on sekin, että "jokainen tekee koirallensa niin kuin parhaakseen näkee". Onkohan se ihan näinkään, jos koira saatetaan ehdoin tahdoin punkeille alttiiksi? Tai: "kai jokainen on oman koiransa asiantuntija". Ei ole.

Parturointiaktivistit näyttävät tänäkin keväänä valinneen selviytymisstrategiakseen perinteisen uhriutumisen ja julkisen mielensä pahoittamisen. Ihan Iltalehteä myöten! Kun parturoinnin asiaperusteita ei keksitä, siirretään keskustelu sivuraiteille; hurjiin tarinoihin nimettömistä uhkausviesteistä tai -puheluista. Näin leikkurit pääsevät notkeasti uhrin rooliin ja jeesustelemaan kovalla kohtelullaan. Turkin puolustajat  ovatkin huonokäytöksisiä ja provokaattoreita!

Herää kysymys: Mitä tarvetta tai hyötyä jollakin turkin säilyttämistä puolustavalla olisi soitella anonyyminä jollekin karvaparturille ja uhkailla tätä? Mitä sillä saavutettaisiin? Eihän nyt koira käskien hauku! Enpä tältä istumalta usko tällaista tapahtuneen, vaikka maailmaan monenlaista hörhöä mahtuukin...

95% rodun kennelkasvattajista suhtautuu onneksi kielteisesti sheltin säännölliseen parturointiin. Näin pitääkin olla. Velvoittaahan meitä jo kennelliiton kasvattajasitoumus koiranpito- ja kasvatusperiaatteineen.

 

CoolVau{#smileys123.tonqueout}

 

 

Kotiutus

Pentuset n. kuuden viikon ikäisenä...

05.09.2014: Kaikki loppuu aikanaan. Haikeaa. Kolmikon viimeinen, "Harald", lähti uuteen kotiinsa naapuripitäjään eilen. Päivälleen kahdeksan viikon ikäisenä. "Hemmo" ja "Muru" päivää paria aiemmin. On varmaan klisee, että pennut menivät hyviin koteihin. Mutta näin vakaasti uskon - ja tiedänkin. Vaikka kärvistelemme laman keskellä, olimme sillei onnekkaita, että pentukyselijöitä ja potentiaalisia hyviä ostajatahoja oli jokaiselle pennulle useita. Saimme valita mielestämme parhaat kodit.

Koko kolmikko on terveeksi tutkittu, ja odottelemme innokkaasti, mitä pennuista niin sanotusti tulee. Virikkeellinen, rakastava koti on tärkein kriteeri meillä nyt ja aina. Murun luovutimme meille entuudestaan tutulle eläinrakkaalle perheelle, jolla on ollut omistuksessaan meiltä pari vuotta sitten hankittu hieno narttu, Lilly. Ensimmäiset viestit ja videoterveiset Heinosilta uudesta kokoonpanosta viestivät pelkkää positiivista. Lilly on ottanut siskonsa avosylin vastaan ja on intoutunut lennokkaisiin leikkeihin pennun kanssa...

Nyt on matot taas saanut levittää lattialle. Seuraavat pennut - jos hyvin käy - syntyvät vasta ensi kesänä. Mutta siihen on aikaa...

 

VilliSilmäniskuCool

Kolmen kopla

"Harald" (vas.), "Muru" ja "Hemmo" maitobaarissa...

12.07.2014: Lyyti sai pentunsa kuta kuinkin ajallaan. Ensimmäistä ponnistettiin tai pikemminkin polttoiltiin kuitenkin tuntitolkulla. "Haraldiksi" ristimämme kärkipentu, trikkiuros, saapui maailmaan 11.07.14 klo 18.00. Jonkin verran poika vaati froteepyyhehierontaa, mutta pian aktiivisuus otti vallan ja nisät alkoivat kiinnostaaa... Toisena saapui merletyttö "Raakel" - sittemmin "Muru" - n. klo 18.45. Muru oli syntymäpainoltaan pennuista isoin, 245g.

Pitkään näytti siltä, että jälleen kerran jäätäisiin kahteen pentuun, koska emä-Lyytin olo oli Murun myötä helpottunut eikä näkyviä polttoja tai kouristuksia enää esiintynyt. Mutta kun puolisen tuntia oli kulunut, keskeytti Lyyti yhtäkkiä poikien innokkaan nuolemisensa ja siirsi huomion omaan häntäosastoonsa. Ja kuinka ollakkaan - hännän seasta pilkisti musta trikkelipentu! Uusi rekordi oli syntynyt. Lyytin pennutuksissa ollaan aiemmin jääty joka kerta joko yhteen tai kahteen pentuun. Viimeisenä syntynyt 178g painanut poika sai työnimekseen "Hemmo".  

 

CoolVilliLeveä hymy

Onni Armas

"Luca", 9 vk, mummonsa, Lyytin, seurassa kotoisella terassilla...

01.06.2014: Luca muutti uuteen kotiinsa. Ei kauas, Mäntsälän ja Kellokosken välimaastoon. Kuitenkin pois lapsuuskodista... Petra läheisineen kävi noutamassa  pennun. Iso aukko jäi - ja haikeus. Luca oli ilopilleri, "pallinaama", joka oli täynnä energiaa ja jatkuvasti herhiläisenä vanhemman siskopuolensa kimpussa... Mutta ei niin ikävää, ettei jotain hyvääkin: puhtoiset matot saattoi parin kuukauden tauon jälkeen jälleen levittää lattioille. Joka päiväinen siivousrumba hellittää.

Tiedämme, että myös Luca kotiutuu uuteen omakotitaloympäristöönsä hyvin. Toivottavasti kuulemme pojasta vielä monta iloista tarinaa. Petra sai hienon pennun!

 

VilliCoolCool

Holger vaihtoi kotia

Holger, 8 vk, valmiina muuttamaan Saijan luo...

24.05.2014: Lunan ja Kallen pennuista toinen, tricolour Holger, muutti kotoa pois. Kahdeksan viikon ja kahden päivän ikäisenä. Haikea siitä oli luopua, ja velipoika Lucakin noteerasi asian. Oli aivan ymmällään, miksi velu kannetaan vieraan "tädin" sylissä ulos...

Olemme onnekkaita ja levollisia, koska tiedämme, että pentu menee rakastavaan kotiin. Holger matkustaa Saijan ja Antin luokse Ilomantsiin. Tiedämme, että pojan osa ei ole olla pelkkä sohvaperuna, vaan se on mukana perheen aktiiviharrastuksissa joka päivä. Ja tämä ilahduttaa meitä. Olemme iloisia myös siitä, että voimme seurata pojan kehitystä netin välityksellä.

Luca puolestaan sulostuttaa meitä vielä viikon verran muuttaakseen sitten Petran luo kotikylämme Mäntsälän toiseen päähän. Mutta siitä asiasta lisää myöhemmin.  

 

CoolHämmentynytKuiskaus

Blue merle

Luca rahtusen yli kolme viikkoisena...

20.04.2014: Olisin ylivoimaisen tehtävän edessä, jos minun pitäisi valita kumpi pennuista jäisi kotiin, Holger vai Luca. Molemmat ovat saman kokoisia, yhtä eläväisiä. Samanlaisia pikku palleroita... Mutta Luca on jotenkin niin spesiaali - uniikki. Vaikka blue merle -väritys ei välttämättä ole oppikirjasta, viehättää poika kuvioineen päivä päivältä enemmän ja enemmän. Toista samalla tavalla värittynyttä shelttiä ei taatusti ole olemassa... Olen 100%:n varma, että tuleva omistaja - ken hän lieneekään - hullaantuu juuri noihin sävyihin!

 

{#smileys123.tonqueout}KuiskausSilmänisku

Kehitystä

Tässä Holger "jo" kolme ja puoli viikkoa...

17.04.2014: Pennut kasvavat kovaa vauhtia. Ensimmäiset hapuilevat askeleet on otettu. Holgerin ja Lucan elopainot lähentelevät kiloa, eikä vaakalle enää edes mahduta. Ja tänään ovat kolmiviikkoisjuhlat. Juhlan kunniaksi molemmat vesselit pääsivät kuvaan. Ohessa reipas, yönmusta Holger. Holger haluaa tulla isona huippu-urheilijaksi tai mannekiiniksi. Se toivoo pääsevänsä harrastavaan kotiin jonkun kivan tädin tai sedän luokse. 

 

VauCoolCool

Pentuja

Pennut viikon ikäisiä...

29.03.2014: "Luna" (Furry Haven Die Another Day) halusikin suureksi yllätykseksemme hoitaa synnytyksen ajoissa. H-hetkeksi valikoitui nimittäin 58. tiineysvuorokausi 27.03.2014. Blue merle "Luca" sukelsi päivänvaloon klo 17.50 ja tricolour "Holger" klo 19.00. Synnytysprosessi oli mutkaton ja sujui ilman ongelmia.

Molemmat pojat ovat päällisin puolin terveitä, normaalin painoisia ja reippaita. Luca 218g ja Holger 230g. Jos yhtään tulevat isäänsä ja emäänsä, niin kehittyvät agility-baanojen kiitureiksi... 

 

HymyileväSilmänisku{#smileys123.tonqueout}

Raskautta

Luna keväällä 2014.
Kuva: Anna Laulajainen

25.03.2014: Lunan synnytys lähestyy päivä päivältä. Aina se on yhtä jännää! H-hetki voisi olla 31.-03. - 01.04., jos tyttö yhtään seuraa emänsä Lyytin ajoituksia... Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Toissapäivänä oli pientä ripulin poikasta ja siihen päälle syömättömyyttä, mutta nyt kaikki on taas OK. Emma, perheemme vallaton teini,  on sen verran haastanut ja härnännyt siskoaan, että tämä ei ole liikaa jäänyt surkuttelemaan omiin nurkkiinsa lähestyvää synnytystä.

Jos Lunan ulkomuodosta voisi jotain päätellä, sanoisin, että tuloillaan ei ole järin iso pentue. Mutta tämä todellakin jää nähtäväksi. Olen sanonut sen ennenkin, että toiveissa on vain terveitä, hienoja pentuja - tulkoon niitä sitten vaikka yksi ainoa. Vanhan toistoa on sekin, että Lunan luonne on kerta kaikkisen upea. En voisi kuvitella hienompaa äitimammaa! Jos pennut perivät osankin emänsä piirteistä, on käsillä hienoja yksilöitä. Upeaa urosta unohtamatta. Annalla on käsissään timantti.

 

CoolVauHehe

Helsingin pentunäyttely

Emma näyttelyä edeltävänä iltana 23.11.2013.

24.11.2013: Suuntasimme Emman kanssa Helsinkiin epäviralliseen pentunäyttelyyn. Paikka oli messukeskus, ja tiedossa oli, että pentusarjoihin oli ilmoitettu runsaslukuisasti sheltin alkuja mukaan. Kyseessä ei suinkaan ollut tytön esikoisnäyttely. Ensimmäiset kokemukset ihka oikeista näyttelyistä oli hankittu Lahdesta kolme viikkoa sitten. Siellä homma lässähti siihen, että Emma aristeli kehämatolla juoksua, eikä tämä tietty miellyttänyt tuomaria. Ulkomuototuomari Nina Janger tykkäsi muuten Emmasta, ja olisi kertomansa mukaan sijoittanut sen kilpailuluokassa ykköseksi ilman lukkojarruttelua kehässä.

Messukeskuksessa tilanne toistui. Kehäjuoksu toisten koirien välissä onnistui kuitenkin pikkuisen paremmin kuin Lahdessa aiemmin. Kehitystä tapahtuu, mutta tuloksiin päästään vain harjoitusten kautta. Kun koirat ovat rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan tasavertaisia, on tuomarilla helppo tehtävä heittää liikkeissä huonosti toimiva koira kilpailuluokan hännille.

Tässä Emman tuomariarvostelu (Rune Fagerström) 24.11.2013 kokonaisuudessaan:

" 7 kk. Erinomainen koko. Feminiininen pää. Hyvä kuono-osa. Hieman takaluisu kallo. Korvat OK. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvä rintakehä. Ylälinjan tulee vahvistua. Hyvä luusto. Pehmeyttä lanteissa. Hyvät käpälät. Hyvä karva ja väri. Normaalit liikkeet, kun suostuu liikkumaan. Hyvä häntä."

 

HymyileväVilliSilmänisku

Hyvinkään mätsäri

Charlotte ja Emma haistelevat Hyvinkään mätsärigriinejä 29.09.2013.

30.09.2013: Kesä ja syksy ovat huvenneet vauhdilla. Isoja asioita ei ole tapahtunut. Jotain kuitenkin. Eilen sunnuntaina 29.09.2013 oli Emmalla edessään ihan uusi haaste. Se nousi nimittäin elämänsä ensimmäisen kerran näyttelykehään Hyvinkällä match shown merkeissä. Hienosti tyttö sopeutui. Pikkuisen muiden koirien runsas osanotto ja esiintyminen oudoksutti, ja pientä haukahdusta piti heittää. Näyttelypöydällä Emma ei ollut vieraillut ensimmäistäkään kertaa ennen tätä, mutta poseeraaminen tositilanteessa ei tuottanut pienintäkään ongelmaa. Tuomaritätikin sai yllätyksekseen kosteat pusut huulilleen. Kehäjuoksu sujui sekin hienosti. Kerrassaan hieno esikoisesiintyminen kaiken kaikkiaan! Tästä on hieno jatkaa eteen päin. Olemmekin ilmoneet Emman lokakuun lopun pentunäyttelyyn Lahden suurhalliin.

Lyyti puolestaan aloitti juoksunsa 27.09.2013. Ne olivat ekat sitten viime kevään pentuilun. Tätä seuraava juoksuaika sijoittuneekin sitten maaliskuun loppuun tai huhtikuun alkuun 2014. Näihin kiimoihin olisi tarkoitus Lyyti jälleen astuttaa - ehkäpä viimeisen kerran. Kantanarttumme on pysynyt koko viisivuotisen elämänsä täysin terveenä. Kyseessä on koirapoppoomme ehdoton primadonna ja kuningatar. Lyytin asemaa ei ole kukaan kyseenalaistanut laumassa - ei edes tempperamenttinen villikkotytär Emma. Lyytin pennuttaminen on puolustanut paikkaansa: se on jättänyt jälkeensä hienoja pentuja. Uskomme, että nän tapahtuu jatkossakin. Tarvitsee vai löytää yhdistelmälle sopiva uros.

Saimme tänään yllätysvieraan: Lyytin vajaa 2 -vuotias trikkelityttö, "Taimi" (Furry Haven Live and Let Die), tuli kylään ja hoitoon päiväksi. Omistaja Pirkko-Liisa oli körötellyt Mikkelistä Mäntsälään ja jätti suloisen tyttösensä hoteisiimme muun populan jatkeeksi. Muut koirat tervehtivät tulokasta iloisesti haukahdellen eteisessä. Kello kuusi aamulla. Yhtään oikeasti poikkinaista kommenttia tai hypistelyä ei kuitenkaan esiintynyt, niinpä koko jengi oli pian yhtä suurta perhettä...

Taimi on sisarensa "Lunan" ohella siitoshurmuri Freddyn tytär. Kaunis ulkoasu lieneekin perua pitkälti isältä, jos kohta pienenpuoleinen koko emä Lyytiltä. Lyytin ja Freddyn upeaa luonnetta ei voi tässäkään yhteydessä sivuuttaa maininnatta... 

 

CoolHymyileväLeveä
 hymy

Eläinlääkärillä

09.07.2013: Shelttikatraamme kuopus, Emma, lähestyy kolmen kk:n ikäpaalua. Pari viikkoa uupuu tästä. Koska olen yhä kesälomalla, oli hyvä hetki käyttää pentua tässä vaiheessa ensimmäisillä rokotuksilla. Ajelimme Emman kanssa Mäntsälän eläinlääkäriasemalle. Tyttönen on hyvin sosiaalinen tapaus, eikä se ollut moksiskaan, kun nelosrokote iskettiin pyllyyn. Noh, oikeasti rokotteita ei pistetä pyllyyn, vaan niskavilloihin nahan alle. Niin tässäkin tapauksessa. Emma kuittasi asian pusuttelemalla kaunista eläinlääkärinaista (kesälomatuuraaja) tämän hypistellessä sen kroppaa. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin koiran isännänkin olisi tehnyt mieli... Pitänee käydä pian tehosterokotuksilla - ehkä useammminkin, varmuuden vuoksi, heh! 

 

Leveä hymyVilliSilmänisku

Karjaan näyttely

Luna Karjaan näyttelyssä 07.07.2013

 07.07.2013: Sunnuntai oli kiva päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähenteli hellerajaa. Olimme ilmoittaneet Emman puolisiskon, "Lunan", Karjaan kaikkien rotujen koiranäyttelyyn. Niinpä suuntasimme Espooseen, mistä Anna nousi Lunan kera kyytiin. Koira asustelee Annan luona Tapiolassa, koska kyseessä on sijoituskoiramme.

Aikataulumme meni turhan tarkalle. Ehdimme nimittäin näyttelyareenalle aivan viimeisellä h-hetkellä: Lunan junnunarttujen sarjaa huudettiin sisään kehään! Noh, Anna ei antanut tämän häiritä, vaan johdatteli Lunan viheriölle. Ja Lunahan on aina valmis taistoon. Virolainen tuomari tykkäsi koirasta kovasti ja sijoitti sen kilpailuluokassa toiselle sijalle. Tätä ennen hän oli antanut Lunalle ERi -arvosanan laatuarvostelussa. Hienoa Anna ja Luna! Tästä on hyvä jatkaa.

Loppuvuoden suunnitelmissamme siintää - ellei näyttelyitä - ainakin astutus, marras-joulukuussa. Tämä asia varmistunee kuitenkin vasta, kun saamme tietoomme koiran lonkka-, kyynär- ja polvitutkimustulokset. Urosvalintakin on vasta mietinnässä.   

 

HymyileväCoolLeveä hymy

Lomareissu

25.06.2013: Teimme perinteisen juhannusrundimme Lappiin ja takaisin. Autolla siis. Koiruudet olivat kyydissä - totta kai. Menomatkalla pennut Emma ja Hulda olivat takaosassa emänsä Lyytin seurana ja porukan nirsoin, Nana, takapenkillä kylmälaukun ja reppujen vieressä. Mikkelissä kyydistä jäi kuitenkin pois Hulda, joka asettui uuteen kotiinsa Pylvänäisen Pirkko-Liisan luokse. Hieno koti tyttöselle, se sai uusiksi leikkikavereikseen mm. puolisiskonsa Taimin! Molemmat tyttösethän ovat samasta emästä, omasta Lyytistämme. Olemme onnellisia, sillä tiedämme, että Pirkko-Liisan luona koirat ovat perheenjäseniä ja saavat sen mukaista hellää huolenpitoa. Myös agilityä ja näyttelyitä harrastetaan.

Emma matkusti pienen alkuprotestoinnin jälkeen hienosti koko pitkän matkan. Tulihan ajokilometrejä sentään yli kakstuhatta kilometriä... Lapissa, Raanujärvellä, näimme ja koimme keskiyön auringon, juhannuskokon ja paljon uusia ihmisiä ja koiria, jopa hevosia. Myös poroja näkyi teiden varsilla Kolariin siirryttäessä. Telttayöpymistäkin maisteltiin - Emma tykkäsi. Mainio paikka ja hienot kokemukset kaiken kaikkiaan  Emmalle sosiaalistumisen kannalta. 

 

HymyileväSilmäniskuLeveä hymy 

 

25.04.2013: Lyytin synnytys toteutui eilen illalla. "Laskettu" aika alitettiin siis puolella vrk:lla. Yllärinä asia ei toki tullut. Habitus oli nimittäin ollut turpea jo jonkin aikaa, ja eilen - siis 24.04.13 - narttu heittäytyi tyystin syömättömäksi. Iltapäivällä olo selvästi alkoi rasittaa: läähätettiin eikä hyvää makuuasentoa tahtonut hevillä löytyä pentulaatikosta... Klo 15-16:n maissa saattoi havaita, että kyse oli jo selvistä synnytyspoltoista ja supistuksistakin. Tuskalliset vaiheet esiintyivät aalloissa, ensin lyhyempinä, sitten pideten koko ajan. Välillä pedattiin kovasti sinänsä valmista pentulaatikkoa, kovaa kyntämistä, turkisalunen rullalle vaan...

Kun kello lähestyi ilta kuutta, huomasin koiran äheltelyn keskeltä, että lapsivedet roiskahtivat alustalle. Lyyti latki mehut innokkaasti parempiin suihin. Oikeaan synnytykseen ei pitänyt olla enää kauaa. Sitten ensimmäisiä keskeneräisiä ponnistuksia... Pientä taukoa ja taas ponnistetaan... ei vieläkään mitään. Prosessi kuitenkin eteni vääjäämättä koko ajan.

Sitten, n. klo 18.00, voimakas ponnistus... tuplakiljaisu ja pentu - merlepentu - oli maailmassa! Lyyti alkoi samalla sekunnilla nuolla pennun päätä vapaaksi kalvoista. Pennun peräpää oli vielä tiukasti napanuoralla kiinni ulkoisissa synnytyskanavissa. Samalla kun Lyyti pesi pennun yläkroppaa, vedin minä kätilönä hellävaroen pentua ulospäin... Mitään huolta ei ollut, näin heti, että pentu hengittää. Kohta pentu oli kokonaan vapaa ja saatoin saksaista napanuoran poikki. Lyytikin olisi sen halunnut tehdä, se veteli innoissaan suihinsa kaikki jälkeiset mitä esille tuli... Saksilla sain napanuoran haluamani mittaiseksi. Pikkuisen verta tirahti, mutta se kuuluu kuvaan. Lyyti desinfioi navan tyven.

Napanuoran pätkäisyn jälkeen pentu oli vapaa kahleista ja saatoin tutkia sen - ei mitään ulkoisia vikoja tms. Lyyti nuoli pentua ahkerasti, mutta sen olo ei rauhoittunut, vaan tuskainen ilme ja olotila jatkui. Ainakin yksi pentu oli siis vielä tuloillaan! Syntynyt pentu kömpi oitis nisän kimppuun ja kuului äänekäs maidon riipiminen nisästä.

Kun parikymmentä minuuttia ensimmäisen syntymästä oli kulunut, alkoi Lyyti jälleen vääntäytyä kaarelle... se jännitti lihaksiaan äärimmilleen... ja kohta näkyi jälleen merletytön pää. Homma otettiin hoitoon samalla tavalla. Sisko oli syntynyt! Lyyti nuoli uutta tulokasta innokkaasti ja hamusi napanuoraakin koko pituudelta suuhunsa. Sain kuitenkin jälleen katkaistua nuoran, ennen kuin se olisi nyrhitty liian lyhyeksi tms.

Kun toinenkin merletyttönen oli turvallisesti pentulaaikossa, keskittyi emä täydellä intensiteetillä pentujen hoitoon. Koko olemus rauhoittui ja tuska oli poispyyhitty. Tämä oli helpottavaa meille molemmille - niin koiralle kuin minulle kätilönä. Mutta toisaalta ymmärsin samalla hetkellä myös sen, että enempää pentuja ei ollut tulossa. Saldo jäisi kahteen... Ja niin se myös jäi. Toisen perättäisen kerran Lyytin kohdalla. Tämä ei harmita meitä kuitenkaan pätkääkään.

Maailmaan syntyi kaksi hienoa tyttöpentua, ja olen siitä onnellinen! Olemme kohdanneet matkan aikana monasti karvaita pettymyksiä ja epäonnea. Koirankasvattaminen ei ole viheltelyä, se ei ole helppoa. Siihen on panostettava. Vaikka asiat olisi tekevinään paremmin kuin hyvin, ei tämäkään aina riitä. Tarvitaan myös sopivasti onnea...  

 

{#smileys123.tonqueout}SilmäniskuHymyilevä

 

10.03.2013: Lilly on vaihtanut kotia. Näin on käynyt. Vaikka päätös näytti  nopeatempoiselta, sitä kypsyteltiin kuitenkin pitkään ja harkitusti. Lillyn asema koirapopulassamme oli erityinen. Jotenkin se varasti aina huomion... Iloinen veijari, joka päivä... Huonoja päiviä ei ollut.

Lilly on ihka ensimmäinen oma kasvattimme, Lyytin esikoinen. Jo alku oli tahmea: tyttö raivasi tiensä elävien kirjoihin vaikeimman kautta. Keisarinleikkauksen, tekohengityksen ja hätäruokinnan kautta. Pitkään näytti, että siitä kehkeytyisi mitätön, ruma ankanpoikanen. "Se näyttää vähän oudolta", kuvasi muuan kokenut shelttikasvattajakin Lillyä sen kuvia katsellessaan.

Lilly puri kuitenkin hammasta; se leikki ja kiusoitteli erityisesti emäänsä Lyytiä joka päivä. Vaikka tyttönen jäi lopulta pieneksi, tuli siitä pörhäkän ja energisen luonteensa vuoksi jäntevä ja sopusuhtainen rakenteeltaan. Ja nopea kuin mikä... Jopa näyttelyihin asti uskaltauduttiin - eikä hävetä tarvinnut!

30-31 cm:n säkäkorkeus nartulla on meistä kuitenkin sellainen, ettei tällaista narttua pitäisi lähteä rasittamaan pennutuksilla. En tuomitse niitä, jotka tällaisen lilliputin   astuttavat - se on heidän ratkaisunsa, ja voihan pennutusta puoltaa muut painavat syyt. Rodunjalostuksen johtavia lähtökohtia kuitenkin on, että jalostus tarkoittaa rodun parantamista – sen eteenpäin viemistä. Jokainen koira ei voi olla jalostuskoira. Liioin rahan ansaitseminen ei saa olla ainoa syy pentueen teettämiselle. Sinänsä Lilly oli ja on kelpo yksilö: se täyttää rotuyhdistyksen asettamat jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset viimeistä ehtoa lukuun ottamatta. Nimittäin kahdelta eri tuomarilta Suomessa virallisista näyttelyistä saatua EH-laatuarvosanaa ei löydy - ainoastaan yksi.

Lillyn uusi koti löytyi kotikylästämme Mäntsälästä. Kyseessä on koiria rakastava lapsiperhe, jolla on aiemminkin ollut shelttejä kotona. Tästäkin syystä saatoimme luottavaisin mielin luovuttaa Lillyn heille. Ulkoiluttajia ja harrastajia löytyy perheen piiristä... Mutta kaikesta huolimatta on myönnettävä: tyttöstä tulee ikävä. On jo tullut...

Lillyn jättämä aukko mahdollistaa meille lauman kasvattamisen yhdellä päällä. Lyyti on astutettu, ja uusi pentue pitäisi olla maailmassa huhtikuun viimeisellä viikolla. Jätämme pentueesta lupaavimman nartun kotiin, edellyttäen tietysti, että tällainen ylipäätään syntyy. Mutta nämä ovat asioita, joita ei kannata hehkuttaa liian aikaisin.

 

 SilmäniskuLeveä hymyCool

 

23.02.2013: Lyyti on astutettu. Hyppy ajoittui 22.02.2013:een ja sijoittui juoksujen 8. päivään - ajankohtaan, jolloin Lyyti kahdesti aiemminkin on tullut tiineeksi. Isäuros on Anu Lauoksen komea, uusi ruotsintuonti Lexa (Moorwood Hot Legend). Nuoresta iästään huolimatta uros hoiti hommansa määrätietoisesti turhat esittelyt ja jaarittelut sivuuttaen. Jos/kun Lyyti tuli tiineeksi, tapahtuisi synnytys ongelmattomasti edettyään 25.04.2014. Saas nähdä!  

 

{#smileys123.tonqueout}Leveä hymySilmänisku

 

16.02.2013: No niin, nyt sitte juostaan tässä perheessä: myös Lyyti ja Lilly aloittivat  oman sessionsa. Nana, joka nyt on juossu toista viikkoa, onnistui siis tartuttamaan viruksensa porukan muillekin naisjäsenille. Lyytille juoksut aikaistuivat kuukauden pari, mutta Lilly todennäköisesti olisi aloittanut omansa ilman muiden myötävaikutustakin. Meillä on Lyytin kohdalla ollut pennutussuunnitelma, jota nyt sitte parhaan kykymme ja onnenkin saattelemana pyrimme viemään eteen päin. H-hetki olisi 25.04.2013, jos kaikki natsaa... Lillyn tilannetta pohdimme.

Ilmoitimme upean kasvattimme Lunan (Furry Haven Die Another Day) huhtikuun erkkariin Kiljavan opistolle. Eihän rodun paraatikatselmuksesta pois sovi olla! Luna tulee Annan luota Espoosta, ja on sijoitusnarttumme. Anna on tehnyt tyttösen kanssa upeaa treenityötä niin agilityn alkeissa kuin koiratanssinkin puolella. Molemmat sujuvat mielettömän hyvin! Kannattaa ehdottomasti vierailla Lunan ja Annan kotisivuilla ( Paimentyttö & Hovineito) ja seurata videoittenkin välityksellä, kunka treenit sujuvat! 

 

Leveä hymyCoolSilmänisku

 

13.01.2013: Näyttelyvuosi 2013 on sitte korkattu Lahdesta käsin. Etukäteisodotuksiin nähden ihan kelpo päiväpuhde: EH, EH ja H. Rainer Vuorinen tiedettiin tarkaksi herrasmiestuomariksi, joka on kuuliaisesti tavannut säästellä punaisia ja pinkkejä nauhoja. Nyt Rainer oli kenties hövelimmillään miesmuistiin; useita punaisia nauhoja meni jakoon junnuluokassa. Toki enin osa jälleen oli sinistä, siis H:ta... Alkaako vanhan ote kirvota, heh?

Oma kasvattimme Taimi (Furry Haven Live And Let Die) oli saapunut kera Pirkko-Liisan ja Heidin Mikkelistä asti - eikä suotta: EH. Rainer arvioi Taimin vielä keskeneräiseksi ja siksi turhan siroksi, mutta muutoin tyttö ilmeisen hyvin täytti tarkan miehen kriteerit.  Tulos tyydyttää ainakin minua, eivätkä järin pettyneeltä vaikuttaneet Pirkko ja Heidikään... Näyttelyt taitavat - Pirkkoa tuntien - olla Taimille vain hauska välipala, sillä päähuomio on agi-puolella. Siellähän Pirkko koirineen on niittänyt menestystä vuosikausien ajan...

Itse esittelin Taimin siskon, Annalla sijoituksessa olevan Lunan (Furry Haven Die Another Day). Luna on täyssiskoaan aavistuksen kookkaampi ja pitkälinjaisempi, ja on jo nyt niittänyt huomiota poikkeuksellisella päättäväisyydellään agi-esteillä... Vuorinen löysi miinusta ja plussaa tasaisesti päähuomionaan sama kuin Taimilla: tyttönen on vielä keskeneräinen. Tulos samoin EH.

Lyytin olin maksanut mukaan, koska uskoimme saavamme sen kylkiin viimeisen pennutusvuoden aikana kertynyttä läskiä vähemmälle. Tässä suhteessa kisa tuli kuitenkin pikkuisen etuajassa; silavaa oli ihan liikaa, siksi tulos H on paikallaan... Hyvästä turkista huolimatta. Näyttely oli kuitenkin kiva kokemus - eikä vähiten mukavasta seurasta johtuen. Siitä kiitos Pirkko-Liisalle, Heidille ja Annalle muitakaan tuttujamme unohtamatta... Aina symppis Lea piti mukanaolollaan huolen siitä, että Mäntsälään matkasi joka tapauksessa yksi punainen nauha. Hieno trikkeli naapurilla...

 

VauHeheSilmänisku

 

12.01.2013: Kyllähän tästä tuli varsin monimuotoinen talvi. Lunta tuli joulun alla aivan tolkuttomasti, oli pakkasta ja sitte taas pitkät siivut vesikelejä. Nyt vaihteeksi sataa, ei pakasta - ja jälleen pakastaa... Mutta kai talvi on tällainen!

Lyytin tytär Luna (Furry Haven Die Another Day) on taas kyläilemässä syntymäkodissaan. Vaikka se on meillä poikennut kotoa muuton jälkeen aiemminkin, ujostutti kotiinpalu taas pikkuisen. Äiti Lyyti ja vallankin uteliaammat trikkelit Lilly ja Nana halusivat tutkia "vieraan" tarkkaan. Mutta pian oli vanha jengi jälleen henkisesti ja fyysisesti kasassa, liiat paineet purettiin takapihalla, jossa vedettiin rinkiä ilman eri käskytystä...

Luna lienee lopettanut korkeuskasvunsa, onhan ikää kertynyt jo 10 kuukautta. Olemme mielissämme, koska sen säkä näyttäisi asettuvan 34 cm:n tasolle. Äitinsä tyttö. Äitihän on myös samoilla lukemilla, about 34,5 cm. Muutenkin Freddyn (Golden Rose PLay With Fire) ja Lyytin yhdistelmä näyttäisi tuottavan ideaali kokoista pentua, koska Lunan siskokin, Taimi (Furry Haven Live And Let Die), on samassa kokoluokassa.

Huomenna Lyyti, Luna ja Taimi suuntaavat kulkunsa kohti Lahtea, jossa on talven viimeinen shelttinäyttely. Lunalle ja Taimille esiintyminen on merkityksellinen ja jännittävä, koska ne saavat nyt ensimmäisen laatuarvostelunsa laatuluokituksineen. Tulosta on mahdoton ennakoida etukäteen, joskin tuomari Rainer Vuorinen tarkoittanee tiukkaa arvosteluskaalaa. Ainakin mikäli on uskominen aiempia näyttelykokemuksia. Vuorinen kun ei todellakaan ole ns. ERI-automaatti...

 

Hymyilevä{#smileys123.tonqueout}Silmänisku

 

16.12.2012: No niin, taas on koirilla ovaalin muotoinen juoksurata kolattuna takapihalle. Pari päivää ja temppu pitänee uusia... Tästä taitaa tulla lumisin talvi miesmuistiin. Hiiretkin ovat ihmeissään ja pyrkivät kyselemään oisko ihmisasuimistossa sijaa heille. Noh, vielä niin lumisia oloja ei ole! Yksinäiseksi saarnasmieheksi osoittautunut hiirulainen menehtyi valitettavalla tavalla juustolla höystettyyn loukkuun...

Joulu painaa päälle, mutta kohdattavahan se on... Tammikuun 13. päivä on sitten näyttelykoitos, mestana Lahti. Ilmeisesti viimeinen ennen kevään mittelöitä. Näkee sitten... Lyyti ja Luna on maksettu Lahteen mukaan. Äiti ja tytär. Molemmille maistuisi ERI, Lunalle koitos on ensimmäinen junnusarjassa. Joku laatuluokittelu tulee joka tapauksessa. Molemmille.

 

HymyileväSilmäniskuLeveä hymy

 

05.12.2012: Messari lähestyy, asia on esillä 08.12.2012 ja paikkana tietty Helsingin messukeskus. Olemme mukana kahden koiran voimin: Lyytin ja Lunan. Tai oikeastaan meitä on oleva kolme, sillä myös Lunan täyssisko, Taimi (Furry Haven Live And Let Die), saapuu Mikkelistä paikalle! Äiti ja kaksi tytärtä ovat jälleen pitkästä aikaa yhdessä! Siskokset mahtuvat vielä nipin napin pentusarjaan, Lyyti esiintyy tuttuun tyyliin AVO-nartuissa... 

Taimi (Furry Haven Live And Let Die) tässä 3 kuukauden ikäisenä hemaisevana pimuna kotipihallaan Mikkelissä. Kuva: Pirkko-Liisa Pylvänäinen

Kuvaus